Syksy on ahvenen jigaajan kulta-aikaa! Ahven (Perca fluviatilis) on tunnettu parvikala, ja syksy on aikaa, jolloin ahvenet kokoontuvat suuriin parviin. Tähän käyttäytymiseen vaikuttavat useat tekijät, joista veden lämpötila ja ravinnon saatavuus ovat keskeisiä.
Lähdimme palkitun Merimaskulaisen kalastusopas Jani Ollikaisen ja ex muusikko Jontte Valosaaren kanssa tutustumaan syksyiseen ahvenen kalastukseen merelle. Tavoitteenamme oli saada Suomen vesien kansalliskalaa ruoaksi suurempia määriä – ja tietysti jakaa parhaat vinkit teille!
Syksyinen merimaisema – kohti ottipaikkoja
Buster XXL veneen peräpeili liplattelee rauhallisesti aallokossa, kun aamuinen mesisavu maalaat ympäröivää merimaisemaa harmaudellaan. Syksyinen meri on tyyni, mutta ilmassa tuntuu jo kirpeä lupaus tulevasta talvesta. Katse harhailee horisontissa, jossa matalat saaret piirtyvät tummina siluetteina vastaan, kätkien syliinsä Janin tietämiä salmien syvänteitä ja muita mielenkiintoisia pohjanmuotoja.
Jokainen aallokosta nouseva ja laskeva liike vie lähemmäksi päivän jigauskohteita – niitä penkkoja ja karikoita, joille ahvenparvet ovat jo kokoontuneet tankkaamaan talvea varten. Kädessä tuntuu jo tutun vavan paino, ja mielessä piirtyy kuva vahvasta tärpistä, kun jigi vajoaa syvyyksiin. Ilmassa on odotuksen tuoksua, sekoittuneena meriveden raikkauteen ja syksyn maanläheisiin sävyihin. Tällaisena aamuna on helppo tuntea kalastuksen sielu – luonnon rauha, hetken jännitys ja toivo unohtumattomasta saaliista.
Miksi ahven parveutuu syksyllä? – Veden lämpötila ja ravinnon metsästys
Syksyllä ahvenparvet ovat tyypillisesti tiiviimpiä ja suurempia kuin kesällä. Ne liikkuvat usein syvemmissä vesikerroksissa kuin kesähelteillä, mutta voivat edelleen nousta matalikoille saalistamaan etenkin aamu- ja iltahämärässä. Veden lämpötilan ollessa esimerkiksi +8–15 °C ahvenet ovat usein erittäin aktiivisia ja saalistavat tehokkaasti. Kun lämpötila laskee lähemmäs +4–6 °C, ahvenet siirtyvät usein talvehtimisalueille syvempiin monttuihin tai pohjan tuntumaan, ja niiden aktiivisuus vähenee merkittävästi. Ei kannata unohtaa matalia lahdukoita ja niiden kasvustoalueita.
Ravinnon tankkaaminen saa kalat ajoittain hirveään syöntiin ja tällöin on kalastajan oltava valmiina!
”Kymmenes!”
Kuuluu keulasta, Jonten laittaessa ahventa sumppuun. Syönti on hurjaa, jokaisella heitolla Jontte ja Jani saavat kaloja, itselläni heittojen osumatarkkuus on noin 2/5. Väärä jigi, koska minulla ei jokaisella heitolla tärppää kuten muilla veneessä olijoilla.
Ahvenen parveutuminen on selviytymisstrategia, joka tarjoaa kaloille useita etuja:
- Suoja saalistajilta: Suuri ahvenparvi hämmentää saalistajia, mikä vaikeuttaa yksittäisen kalan poimimista. Samalla parvi havaitsee uhat tehokkaammin.
- Ravinnonhaku: Parvessa ahvenet voivat tehokkaammin etsiä ja saartaa täkyparvia.
- Lisääntyminen: Parvi helpottaa kumppanin löytämistä kudun aikaan. Ahvenen kutu merellä alkaa keväällä, kun veden lämpötila on noussut noin 6–10 asteeseen.
- Energiansäästö: Virtauksissa parven sisällä uiminen voi olla energiatehokkaampaa.
Syksyn veden viileneminen ja kerrostumisen sekoittuminen ovat avainasemassa ahvenen käyttäytymisen muutoksissa:
- Veden kerrostumisen sekoittuminen: Kesällä vesistöissä on usein selkeä lämpökerrostuminen. Syksyllä pintavedet viilenevät, ja kun ne saavuttavat tietyn tiheyden (veden tiheys on suurin +4 °C:ssa), vesi alkaa sekoittua tehokkaammin. Tämä mahdollistaa ahvenille laajemman liikkumisen syvyyssuunnassa ja pääsyn uusiin ravintoalueisiin.
- Ahventen aineenvaihdunnan hidastuminen ja talveen valmistautuminen: Veden viilentyessä ahventen aineenvaihdunta hidastuu. Ne pyrkivät tankkaamaan rasvavarastojaan ennen talven koittaessa ja veden kylmetessä entisestään. Tämä on kriittistä, sillä talvella ravinnon saanti on vähäisempää ja ne tarvitsevat energiaa selviytyäkseen. Kylmemmissä vesissä ahvenet keskittyvät usein tehokkaampaan saalistukseen ja pyrkivät syömään enemmän ennen passiivisempaa talvikautta.
- Ahvenen ravintokalojen käyttäytyminen: Myös ahvenen pääasialliset ravintokalat, kuten särjet ja muut pikkukalat, muuttavat käyttäytymistään veden viilentyessä. Ne kerääntyvät usein suurempiin parviin syvempiin vesiin tai suojaisiin paikkoihin. Ahvenparvet seuraavat näitä ravintokalaparvia ja hyödyntävät niiden keskittymistä.
Mistä ahvenparvet löytyvät syksyllä mereltä? – Kalastusopas Jani Ollikaisen vinkit
Syksy tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia meriahvenen kalastukseen, kunhan tietää, mistä etsiä ja mihin ahvenet hakeutuvat kylmenevän veden myötä. Joskus parven löytäminen voi viedä aikaa, mutta kun sen löytää, saalis voi olla runsas.
”Parvia kannattaa etsiä viistoluotaimella, se on nopein ja tehokkain tapa löytää ahvenparvet, toinen tehokas tapa on liveluotain. Viistoluotaimella etsiessä parvet on helpompi löytää nopeasti laajemmalta alueelta ja näkee samalla pohjan struktuurin kalastettavasta kohdasta, kertoo Ollikainen”
Ollikainen jatkaa, että pitää Humminbird Explorer 10 yhdistelmälaitteessaan päällä AutoChart LIVE oman kartan piirtäminen. Tämä on tuonut hänelle esille, että esimerkiksi merikartalla näkyvä syvänne ei olekaan tasainen vaan monimuotoinen kumpuineen ja laskuineen.
”Yksi ahvenpaikka on syvänteestä löytynyt erillinen ”kanjoni”. Kalat kerääntyvät ”sisä- ja ulkomutkiin” riippuen virtauksen suunnasta. Kalat myös nousevat syvänteen penkoille ruokailemaan ja pyyntisyvyys saattaa vaihdella päivän aikana useita metrejä.”
Parven löydyttyä ankkuroidutaan tai sammutetaan moottori sen lähelle tuulen yläpuolelle.
Ollikainen on huomannut, että ahvenparvet säikkyvät keulamoottorin ääntä, erityisesti paikoissa, joissa on kova kalastuspaine. Tämän takia, hän pyrkii kalastamaan lähellä parvea ilman keulakonetta. Tyyneillä keleillä tämä onnistuu, mutta tuulisella tuo haasteita. Säikähtänyt parvi löytyy usein 15–20 m päästä havaintopaikasta, täsmentää Ollikainen.
”Parvesta saattaa saada yhden tai pari ahventa, jonka jälkeen syönti loppuu ja sitä saa etsiä kymmenien metrien säteeltä.”
Heittäessä parveen, on syytä pitää heitot tarkkana. Parvesta sivuun heittely voi hajottaa parven ja syönti heikentyä.
Syvät penkat ja pudotukset
- Miksi: Kylmenevän veden myötä ahvenet siirtyvät syvemmälle ja hakeutuvat usein jyrkkien pohjanmuotojen, kuten penkkojen ja pudotusten reunoille. Nämä tarjoavat niille suojapaikkoja ja mahdollisuuden liikkua nopeasti eri syvyyksissä ravinnon perässä.
- Mitä etsiä: Kartasta tai kaikuluotaimesta kannattaa etsiä paikkoja, joissa syvyys muuttuu nopeasti, esimerkiksi 3–5 metristä 8–15 metriin. Penkan ylä- ja alareunat ovat usein ottipaikkoja.
Karikot ja kivikot
- Miksi: Vaikka ahvenet siirtyvät syvemmälle, ne hakeutuvat edelleen kivikkoisiin ja karikkoisiin alueisiin, jotka tarjoavat suojaa ja ovat pikkukalojen suosimia piilopaikkoja. Nämä ovat ahvenille hyviä väijytyspaikkoja.
- Mitä etsiä: Merikartat ovat tässä korvaamattomia. Etsi vedenalaisia karikoita, riuttoja ja laajoja kivikkoalueita, jotka nousevat syvemmästä vedestä.
Salmet ja virtaavat paikat
- Miksi: Salmet ja kapeikot, joissa vesi virtaa, ovat usein pikkukalojen läpikulkupaikkoja ja keräävät ahventen ravintokaloja. Salmipaikat ovat ottipaikkoja läpi vuoden, mutta muista talvella varoa heikkoja jäitä!
- Mitä etsiä: Paikat, joissa saaret tai niemet muodostavat kapeikkoja tai kuristuksia, joissa vesi virtaa voimakkaammin. Sillat ja niiden alustat ovat myös hyviä kohteita.
Lahtien suut ja syvemmät lahden osat
- Miksi: Lahtien suut ovat usein kohtia, joissa pikkukalat liikkuvat sisään ja ulos lahdista. Syvemmät lahden osat voivat tarjota ahvenille suojaisempia ja vakaampia olosuhteita kylmenevässä vedessä.
- Mitä etsiä: Etsi lahtia, joissa on syvempiä kohtia tai penkkoja lähellä suualuetta.
Satama-alueet ja laiturit
- Miksi: Urbaanissa ympäristössä, kuten Helsingissä, satama-alueet ja laiturit tarjoavat ahvenille paljon piilopaikkoja ja ravintoa. Rakenteet keräävät suojaansa pikkukaloja.
- Mitä etsiä: Laiturien reunat, paalujen vierustat, proomujen tai muiden rakenteiden alustat. Nämä voivat olla yllättävän tuottoisia paikkoja, vaikka ne ovatkin vilkkailla alueilla.
Pohjanlaatu
- Miksi: Ahvenet suosivat usein pohjia, joissa on jonkinlaista rakennetta.
- Mitä etsiä: Kivipohjat, hiekka- ja sorapohjien vaihtumiskohdat, tai alueet, joissa on laajempaa vesikasvillisuutta (esim. rakkolevävyöhykkeet) syvemmällä.
Yleisiä kalastusvinkkejä syysahvenen jigaukseen
- Etsi rakenteita ja kasvustoja: Ahvenet viihtyvät usein syksylläkin laiturien, siltojen, kivikoiden ja pohjan epätasaisuuksien läheisyydessä, missä ne voivat väijyä saalista.
- Seuraa pikkukaloja: Jos näet pikkukalaparvia tai lokkeja sukeltamassa, ahvenet ovat todennäköisesti lähellä.
- Kokeile eri syvyyksiä: Vaikka ahvenet usein siirtyvät syvemmälle, ne voivat nousta pinnempaan saalistamaan aktiivisesti. Kokeile kalastaa eri vesikerroksista.
- Hidas kelaus: Kylmemmässä vedessä kalojen aineenvaihdunta hidastuu, joten usein hitaampi ja rauhallisempi uitto on tehokkaampaa kuin kesällä.
- Vaihda viehettä: Jos tärppejä ei tule, vaihda viehettä, väriä tai kalastustekniikkaa. Ahvenet voivat olla todella valikoivia.
Viehevinkit kasvuston seasta kalastukseen – Kalastusopas Jani Ollikainen neuvoo
Ahvenet rakastavat kasvustoa! Kaislikot, lumpeikot, rehevät vesikasvustot ja vedenalaiset kasvustoalueet ovat niille täydellisiä piilopaikkoja ja saalistusympäristöjä. Kasvuston seasta kalastaminen voi kuitenkin olla haastavaa vieheen tarttumisen vuoksi. Tässä tekniikoita ja vinkkejä, joilla onnistut:
· Pintavieheet, lipat ja vaaput: Jos kasvusto on tiivistä ja ulottuu pintaan asti, pintavieheet sekä perinteiset lipat ovat erinomaisia. Ahvenet nousevat usein kasvien seasta iskemään pintaan. Pintavieheitä, lippoja ja vaappuja kannattaa käyttää erityisesti silloin, kun näkee ahventen saalistusta pinnasta.
Lyhyet popperin tai vaapun nykäykset ja tauot, jotta viehe jää houkuttelevasti pyörimään, leijumaan kasvuston yläpuolelle tai voi olla viimeinen niitti ahvenille. Vaapuissa suositeltava koko on +- 10 cm kapea profiiliset mallit.
· Offset-rigatut jigit: Koukun kärki on piilossa, eikä se tartu kasveihin, risuihin tai muihin esteisiin. Kun kala iskee vieheeseen ja puristaa sen kasaan, koukun kärki paljastuu ja tarttuu tehokkaasti kalan suuhun. Tärkein etu on, että voit heittää ja uittaa vieheen suoraan tiheään kasvustoon ilman jatkuvaa tarttumisvaaraa. Tämä avaa täysin uusia kalastusmahdollisuuksia paikoissa, joihin tavallisilla vieheillä on mahdotonta heittää. Offset-rigattua koukkua voit käyttää myös dropshot-jigauksessa.
· Spinnerbaitit / Chatterbaitit: Nämä vieheet on suunniteltu kulkemaan hyvin kasvuston läpi. Tasainen, riittävän nopea kelaus, jotta viehe pysyy kasvuston yläpuolella tai kulkee sen lävitse. Välkettä ja räminää mitä ahvenet eivät voi vastustaa.
· Aukkojen ja reunojen kalastus: Keskity kalastamaan kasvuston reunoja, aukkoja ja kanavia. Ahvenet odottavat usein näissä kohdissa väijyä saalista.
· Hidas uitto: Kylmässä vedessä tai passiivisemmalla kalalla hidas, nykivä uitto tai lyhyet pohjakosketukset voivat olla tehokkaampia.
· Reagoi tärppeihin: Jos tunnet pienenkin nykäyksen, painon lisääntymisen tai epätavallisen tunteen, vedä heti vastaisku. Ahvenet voivat olla nopeita sylkemään vieheen pois.
· Voimakas vastaisku: Kun kalastat kasvuston seasta, tarvitset voimakkaan vastaiskun, jotta koukku läpäisee sekä kalan leuan että kasvillisuuden.
Kireitä siimoja ja upeita hetkiä ahvenjahtiin!
Teksti ja kuvat: Juha Salonen, Team Happy Angler & kalastusbloggari
